 |
Ajankohtaista |
|
Profiili & CV |
Teatterityöt
|
|
|
Elokuva ja TV
|
|
|
Muu toiminta
|
|
|
Artikkeleita & arvosteluja |
|
Kuvia |
|
Contact |
|
SHOWREEL & CLIPS |
|
FOSFORINHOHTOINEN LURJUS |
Artikkeleita & arvosteluja
"Näyttelijä Juha-Pekka Mikkola on ollut yksi Turun kulttuuripääkaupunkivuoden suurista onnistujista. Mikkolan ideoima, sovittama ja ohjaama Turun Nuoren Teatterin esitys 1827 - Infernal Musical keräsi yli 16 000 katsojaa. Mikkolan teatterityö on monialaista. Hän on yhtä kotonaan traagisissa suurrooleissa kuin saippuaooppera Salattujen Elämien sarjatuotannossa. Mikkola on nähty myös ammattitovereita eläytyvästi haastattelevana talk show -isäntänä Linnateatterin Omana itsenä -illoissa,
komeaäänisenä laulajana ja teatteriryhmien ohjaajana."
- Suomen Arvostelijain liiton perustelut Kritiikin punnus -palkinnosta 3.10.2011
Otteita TEATTERIARVOSTELUISTA (2002 - )
LINNAN JUHLAT
"...on huvittavaa nähdä Sauli-pressa juhlien järjestäjänä stressaavan, mahtaako kukaan edes saapua bileisiin. Juha-Pekka Mikkolan Niinistö-imitaatio on tähän asti näkemistäni tyylikkäimpiä. Vääntynyt ryhti ja silmäkulma alta virnuilu kutkuttavat. Mikkola osaa taitavana koomikkona luoda uusia hahmoja ihan pienillä eleillä."
- Ellinoora Sandell, Demokraatti 23.6.2016
"Komedian saralla ansioituneet näyttelijät Miska Kaukonen,Minna Koskela, Juha-Pekka Mikkola ja Linda Wiklund sujahtavat virtuoosimaisesti kymmenien eri sketsihahmojensa pukuihin, peruukkeihin ja gestisiin olemuksiin.
Erityisesti Mikkolan ilmiömäinen ilveily virkailmeeseen sonnustautuneena Sauli Niinistönä herättää hämmästystä. Mikkolan kasvot – jotka eivät piirteiltään erityisesti muistuta presidentin kasvoja – muovautuvat oikeita lihaksia liikuttamalla kuin näköiskuminaamariksi."
- Anniina Karhu, Turun Sanomat 28.5.2016
KEKKONEN - SYNTYMÄSTÄ KUOLEMATTOMUUTEEN
”Katsomossa säilyy jatkuvasti tunne, että lavalla tai jopa sen ulkopuolella voi tapahtua mitä vain… Rohkeasti on välillä uskallettu myös välillä heittäytyä hetkeksi vakavaksi. Kohtaukset joissa Sylvi Kekkonen kuolee ja jossa vanha ja sairas presidentti kulkee kumarassa Mäntyniemen pihalla riipaisevat sydäntä…
Juha-Pekka Mikkolan muodonmuutos Kekkoseksi on huikea. Ilmeet, huulten mutrut ja vuosien myötä vaihtuva silmälasityyli saavat välillä suorastaan hämmästymään yhdennäköisyyttä esikuvaan. Mikkola vetää hyvin fyysisen ja raskaan roolinsa huippuammattilaisen pieteetillä.”
- Kai Saarto, Kaupunkiuutiset 7.6.2012
”Tuomas Parkkisen ”kuningaskomediaksi” kirjoittamassa ihkauudessa elämäntarinassa riittää vetoa koko illaksi… Neljän näyttelijän lähes fysiikan lakeja uhmaavin voimin esittämän yli 80 vuoden historiakatsauksen jälkeen on yllättävä huomata, että teksti nostaa esiin, viime minuuteilla hyvinkin koskettavasti, Kekkosen ihmisenä… Juha-Pekka Mikkola tekee nimiosassa kaljua myöten ja monista lehtikuvista tutuissa asennoissa hämmästyttävän tarkkaa näköiskuvaa, tarvittaessa. Toki komedian keinoista löytyy aina koko rekisteri…. Kari-Pekka Toivosen ohjaus antaa kirjailijan ja näyttelijöiden kykyjen kukoistaa kaikessa rehevyydessään.”
- Otto Lappalainen, Salon Seudun Sanomat 3.6.2012
”Kekkonen muistuttaa Parkkisen tuotannosta eniten niin ikään karismaattisesta johtajasta kertovaa Stand up, Jesus! -näytelmää, joka kantaesitettiin Turun kaupunginteatterissa 2003. Nimiroolin suuriin saappaisiin astui tuolloinkin Juha-Pekka Mikkola.
Kari-Pekka Toivosen ohjaama tiukkarytminen esitys noudattaa Linnateatterin repertuaarissa tuttua pikakelauskomedian konseptia. Tälläkin kertaa asut ja peruukit vaihtuvat lennossa, kun neljä ammattitaitoista komedianäyttelijää Teemu Aromaa, Kaisa Leppänen, Mikkola sekä Tom Petäjä vetävät illan aikana yhteensä lähes viisikymmentä roolia.
Tosin Mikkolalla on mahdollisuus keskittyä tarinan päähenkilöön lähes koko esityksen ajan. Hän löytääkin totiseen hahmoonsa nyanssirikkaita olemuspuolia, kuten lohdutusta kaipaavan pikkupojan, vallanjanoisen poliitikon, itsevarman naistenmiehen ja lopulta liikuttavan, eriparikenkiin sonnustautuneen vanhuksen, kaikki näytelmän tyylilajin puitteissa ihastuttavan uskottavia hahmoja.”
- Annina Karhu, Turun Sanomat 2.6.2012
RAKKAUS
"Keuhkotautinen pappi on omassa uskossaan häilyväinen. Esityksessä parasta onkin se, että henkilöiden häilyväisyys tulee esiin vaivihkaa, kaikista näyttelijöistä näkee, että he käyvät jonkinlaista sisäistä kamppailua koko ajan.
Juha-Pekka Mikkolan näin viimeksi Tampereen teatterikesässä Fosforinhohtoisessa lurjuksessa, jossa hän esitti mainiosti Eero Kilpeä. Nyt hän tulkitsee sopivan hermostuneesti idealismin ja realismin välistä juopaa ihmettelevän papin. Välillä esiin pilkahtaa nautinnollisen erikoislaatuista huumoria, ikään kuin pappi katsoisi omaa tilannettaan kauempaa."
- Maria Säkö, Skenet 30.9.2010
FOSFORINHOHTOINEN LURJUS
"Jos joskus voi käyttää sellaista ilmaisua kuin sydämeenkäypä, niin tästä esityksestä voi...
Juha-Pekka Mikkola esittää tätä vähemmillä lahjoilla siunattua kollegaansa, ja tekee sen suurella rakkaudella, viisaasti, hauskasti ja herkästi.
...Mikkola on opiskellut Kilven kankeaa gestiikkaa valokuvista ja säilyneistä filmipätkistä.
Yleisö höröttää naurusta Kilven vääntäytyessä pikkuroolista toiseen... Mutta nauru ei ole pilkallista, se on pikemminkin liikuttunutta. Tekijät ovat Kansallisteatterin tontuksi kutsutun, kömpelön sankarinsa puolella... Fosforinhohtoinen lurjus kiertää syksyn ja ensi kevään aikana Suomen teattereita juhlistamassa Näyttelijäliiton 100-vuotista taivalta. Menkää katsomaan, te keillä siihen tulee tilaisuus!"
- Tuula Viitaniemi / Penkkitaiteilija, YLE.fi 10.10.2013 LINKKI
"Fosforinhohtoinen lurjus lähettää tärkeän signaalin nostaessaan rivinäyttelijän parrasvaloihin... on näyttelijyyden ylistystä myös toisella tasolla. Juha-Pekka Mikkola tekee sykähdyttävän, monikerroksisen roolin Eero Kilpenä.
Hahmo on pinnaltaan omaa kohtaloaan surkutteleva tragikoominen ressukka, mutta Fosforinhohtoinen lurjus välttää pilkkakuvaelman sudenkuopan ennen kaikkea Mikkolan tulkinnan ansiosta. Näyttelijä puhaltaa Eero Kilpeen hengen ja antaa tälle arvokkuuden, jota ilman näytelmä olisi vain pisteliäs komedia ja oiva ajankuva vailla syvempää substanssia.
... Fosforinhohtoinen lurjus tuo monikerroksisen viestinsä esiin viihteellisessä ja helposti ymmärrettävässä muodossa, mutta katsojaa vähääkään aliarvioimatta. Pienet näyttämölliset ratkaisut viehättävät intiimissä, hiljaisuutta korostavassa toteutuksessa.
...Tragikomedia kasvaa poikkeuksellisen koskettavaksi ihmiselämän kuvaukseksi"
- Mikko I. Elo, Satakunnan Kansa 20.11.2013 LINKKI
"Esitys on läpeensä Juha Hurmeen näköinen: tyhjä tila täyttyy painokkaasta tekstistä ja läsnäolosta.
Juha-Pekka Mikkola maalaa Kilvestä ristiriitaisen, itsekriittisen hahmon, jota kutsumus puskee eteenpäin, vaikka lahjattomuus asettuu esteeksi.
Upealle mimiikalle ja äänenkäytölle rakentuva, yhtaikaa väkevä ja padottu ilmaisu heijastaa paloa, joka joutuu kitumaan pienenä tuikkuna.
...Melankolinen, katoavuutta korostava vire leviää näyttelijäkohtalosta laajemmallekin."
- Tenka Issakainen, Lapin Kansa 17.10.2013 LINKKI
"Juha-Pekka Mikkola rakentaa totisella hartaudella, tragikomiikkaa ja itseironiaa viljellen Kilpeä, miestä, joka on ”puuta, luuta ja purtua nahkaa”. Katsomosta vyöryy myötätunnon aalto rampin yli."
- Sinikka Viirret, Kainuun Sanomat 8.7.2011
"Fosforinhohtoinen lurjus vie näytelmänä aivan tragikomedian ytimeen. Määrettähän käytetään luonnehdintana tuhlailevasti, usein silloin, kun ei tiedetä tai osata päättää, onko joku esitys tai hahmo vakava vai hauska.
Juha-Pekka Mikkolan (joka muuten on oikeasti Kilpien etäisempi sukulainen) huikaisevan intensiteetin koko näytelmän tiiviin 40 minuutin keston ylläpitävä roolityö on tragikomiikkaa ihan aidosti. Hän tekee Eero Kilven vakavasta ja vähän ylinöyrästä, mutta ”näyttelijyyden kyykäärmeen puraisemasta” (Eero Kilven oma luonnehdinta) näyttelijähahmosta katsojan silmissä hauskankin, mutta missään vaiheessa sitä sellaiseksi pakottamatta.
Naama pysyy peruslukemilla kuin hyvällä koomikolla tai komedianäyttelijällä ainakin. Mikkola kaivaa esittämisellään väkisin esiin myös katsojan myötätunnon, saa ihmettelemään, voiko Kilven kaltaista äärikeskinkertaisuutta olla olemassakaan. Ilmeisesti voi, siitä kielivät näytelmän esitepaperin aikalaislausunnotkin."
- Rolf Bamberg, Uutispäivä Demari 6.8.2010
"Juha-Pekka Mikkola ottaa puisevasta taiteilijuuden kutsumuksesta riemulla irti kaiken. Karun kolkko roolityö koskettaa."
- Maarit Saarelainen, Aamulehti 5.8.2010
"Juha-Pekka Mikkola näyttelee kuoleman kielissä uraansa muistelevaa Eero Kilpeä pannumyssy päässä ja sateenvarjo kädessä, silmissä tiukka, omistautuva katse - ja onnistuu saamaan kokonaisuuteen Kilven persoonan eri vivahteet aina huonoa näyttelemistä myöten. Jos nyt voi vivahteista puhua näin yksivakaisen miehen kohdalla. Hänestä huokuu menneen maailman ihmisen tyyli."
- Maria Säkö, Helsingin Sanomat 5.8.2010
BLUES BROTHERS
”Juha-Pekka Mikkola tekee mallikelpoisen Elwood-tyypin. - ... Mikkola oli löytänyt sisäisen Elwoodinsa erinomaisesti. Hän oli mimiikkaa ja liikuntaa myöten kuin ilmetty esikuvansa.”
- Pasi Tuominen, Blues-Finland.com 11.11.2007
LEPPÄSEN JUHANNUS
"Näyttelijäkvartetti puhaltaa hienosti yhteen hiileen... Mikkola on hyvin sympaattinen kirkasotsaisena projektin käynnistäjänä. Hänen otteessaan on samalla vilpitöntä Suomi-filmin sankaria että mehukasta itseironiaa."
- Martti Mäkelä, Skenet.fi 24.10.2007
METSÄHIISI
"Juha-Pekka Mikkola latasi nimihenkilöön pakahduttavaa väkevyyttä, joka sitoi tekstin puhuttelevasti sekä syntyhetkeensä että nykypäivään. Mikkolan rajut keinot eivät karttaneet edes julistuksellisuutta."
- Jouko Grönholm, Teatteri-lehti 1/2007
"Juha-Pekka Mikkola vetäisee näytelmän nimihenkilönä, lääkäri-luontoaktivistina voimakkaan vimmaisen tulkinnan."
- Toni Lehtinen, Turun Sanomat 29.9.2006
TAPSA, TOIVO JA RAKKAUS
"Juha-Pekka Mikkola pyörittää Tapsa Rautavaaran roolia hienosyisen näköiseksi ja kuuluvaksi. Rento reissumies on ajan peili: ensin ihailtu ja suosittu ja sitten nuorison naureksima."
- Pirjo Puukko, Hämeen Sanomat 15.7.2006
"Tapio Rautavaaran roolissa nähdään turkulaisnäyttelijä Juha-Pekka Mikkola. Hän ei ainoastaan näytä ja kuulosta Tapsalta, hän on Tapio Rautavaara eleineen ja ilmeineen."
- Liisa Ahokas, Akaan Seutu 21.7.2006
RUUNAJAISET
" ...paikalle marssii sovinistisen asenteen läpitunkema supermacho, todellinen urosten uros... itseään miehen synonyyminä pitävä muukalainen on tietysti westernistä kotoisin, mutta ei suinkaan mistään nuhjuisesta johnwaynelandiasta. Tämän narsistisen metroseksuaalin (Juha-Pekka Mikkolan testosteronia tihkuvan uroksen) esikuvat ovat selvästi äärimmilleen estetisoiduissa latinowesterneissä, joiden barokkisen yliampuva henki on tavoitettu hienosti..."
- Carina Berg, Turun Sanomat 22.1.2006
"Juha-Pekka Mikkolan urosmies on tyypitelty niin yli kuin mahdollista aina säkenöiviin vihersilmiin asti. Parkkisen stand up -komiikkaan kovasti kallella oleva ohjaustyyli sallii myös näyttelijöiden kehuvan itseään kesken roolin. Hyvä niin, Mikkola on taas melkoisessa vireessä."
- Markku Sandell, Uutispäivä Demari 24.1.2006
"Naiset konttaamaan panevaa testosteroniruiskua Valentinoa näyttelee Juha-Pekka Mikkola tavalla, joka saa alkuperäiset benidormilaiset esikuvansa muistuttamaan pelkkiä varjokuvia."
- Arto Tuominen, Tiedonantaja 27.1.2006
"JUHA-PEKKA MIKKOLA PELASTAA RUUNAJAISET [otsikko]
...Tyylilaji tarvitsisi hahmojen kärjistyksiä ja hieman ylinäyttelemistä. Nyt kööri on kuin yhdestä puusta veistetty, varsinkin miesten roolit ovat häiritsevän samankaltaisia. Poikkeuksen tasapaksuun ryhmään tekee Juha-Pekka Mikkola, joka lumoaa linnan naiset latinorakastaja Valentinona. Koukkunokkainen antoniobanderas on kuitenkin niin rakastunut itseensä, ettei halua tuhlata siementään kuin omassa seurassaan. Palavakatseinen sankari on niin ronski ja röyhkeä hahmo, että Mikkolan sumeilematon ylinäytteleminen ansaitsee parhaimmat naurut."
- Toni Lehtinen, Ilta-Sanomat 28.1.2006
LUULOSAIRAS
"Erinomaista taustatukea tämä mopokypäräinen tohtori saa Juha-Pekka Mikkolan esittämältä Thomas Diaforukselta. Mikkola on roolissaan niin uskottava, että katsoja joutuu ihmettelemään, mistä mies on roolinsa hakenut: loistosuoritus!"
- Arto Tuominen, Tiedonantaja 8.11.2005
"Juha-Pekka Mikkola gör en präktigt rolig roll som sonen, enfaldig på gränsen till efterbliven."
- Bror Rönnholm, åbo Underrättelser 5.11.2005
"Juha-Pekka Mikkolan mykkä huumori puraisee julmasti." Markku Sandell, Uutispäivä Demari 15.11.2005
KULTARANTA
"Kultarannan näyttelijöitä kuvatessa joudun turvautumaan muutamiin ylisanoihin, sillä lavalla näkee harvoin näin taitavaa ja yhteen hitsattua näyttelijäkaartia. Juha-Pekka Mikkola on upouuden Teatteri Emman näyttämön kuningas. Mikkolan monipuolisuus paljastuu vähitellen hänen vääntäytyessään roolista toiseen huikealla apinan raivolla. Hänen tulkintansa Mauno Koivistosta Jedi-ritarina on esityksen paras yksittäinen suoritus. Tämä avaruuden kaukopartiomies taistelee niin Darth Reagania kuin putoilevia kulmakarvoja vastaan. ...Esityksen raikas huumori ja näyttelijäkolmikko vetävät taatusti katsomon kireimmätkin kasvot leveään virneeseen."
- Toni Lehtinen, Turun Sanomat 13.6.2005
KONKURSSISIRKUS
"Myös Jukka Rasilan Björn Wahlroos, Juhani Niemelän Kenraali Hammar ja Juha-Pekka Mikkolan Jippii Caruso rakentavat näyttelijän estetiikan tiukkaa ydintä, sitä kautta tehden hienosti oikeutta tyylilajille ja näytelmälle."
- Saku Heinonen, Keskisuomalainen 3.4.2005
KAUPPAMATKUSTAJAN KUOLEMA
"Muutamat pikkuroolit on syyttä suotta hahmotettu pelkkien stereotypioiden varassa. Lomanin henkilökuva kaipaisi kuitenkin kaiken aikaa ja joka suunnalta vastavaloa ja leikkaavia haasteita. Eniten niitä tuo pienemmistä rooleista Juha-Pekka Mikkolan omaa tietään kulkeva naapurinpoika Bernard, joka rakentaa elämäänsä toisin kuin Lomanin omat pojat Happy ja Biff."
- Jouko Grönholm, Teatteri-lehti 2/2005
KAISLIKOSSA SUHISEE
"... Mikkola on Rupikonnan roolissa varsinainen energiageneraattori, jonka vauhti ja karisma kantavat hienosti koko illan... näyttävä entre kitaraa taiturillisesti vinguttaen..."
- Matti Lehtonen, Turun Sanomat 17.10.2004
"Se konna, se konna. Mikä karisma ja vetovoima! ...Turun kaupunginteatterin tämän syksyn lastenproduktio, Kaislikossa suhisee, tuo lavalle kaikkien aikojen viileimmän konnan. Rupikonnaa esittävä Juha-Pekka Mikkola tulee lavallekin kuin Lenny Kravitz. Konna heittäytyy täysillä: Vaunut saavat jäädä, kun paikalle pyyhältää automobiili. Vauhdin hurmaama konna saattaa koko asuinalueen kaaokseen rallitesteillään. Katsomossa istuva taas ei voi välttyä rakastumasta tuohon holtittomaan, mutta suurisydämiseen, nautiskelijaan. Konna on riehakas silloin kun tapahtuu, dramaatillinen suurten vastoinkäymisten edessä, surkea kurjuudessa ja ennen kaikkea, hurmaava."
- Hanna Palovuori, www.unikankare.net 22.10.2004
"Juha-Pekka Mikkola tar som Padda också ut svengarna, öser med på nästan manisk intensitet och ställvis äckelrealistiska medel. Lite groda men mera människa. Resultat blir bilden av en egocentrisk, egoistisk och tämligen hänsynlös person med låg impulskontroll och en otålig 'allt genast-attityd' - som bekant en inte alldeles obekant gestalt i dagens värls."
- Bror Rönnholm, Åbo Underrättelser 19.10. 2004
PYHÄ KEIKKA
"Jäbäkolmikko Kossu, Ertsi ja Roudis (Juha-Pekka Mikkola, Mika Kujala ja Miska Kaukonen) muodostat riemastuttavan trion, jota ei voi katsella eikä kuunnella tuntematta lämmintä sympatiaa. Muun muassa Ake, Make, Pera ja mä, Takataan roos ja Viikonloppusammakko saavat ensembleltä herkkää kyytiä. Vilahtaneeko pojille räätälöidyssä a cappella -tulkinnoissa Hectorin oma Cantores Minores-lapsuus?"
- Anneliina Koskinen, Kouvolan Sanomat 21.9.2004
"Mika Kujalan, Miska Kaukosen ja Juha-Pekka Mikkolan ystäväjoukko on kuitenkin se kööri, joka saa kriitikon hetkittäin innostumaan varsinkin huumoripuolella, ja triolta käy myös rokki."
- Erkki Kanerva, Satakunnan Kansa 19.9.2004
"... Juha-Pekka Mikkolan, Mika Kujalan ja Miska Kaukosen muodostama taitava trio mainioine numeroineen..."
- Jukka Kavaja, Helsingin Sanomat 19.9.2004
"...Kaukonen, Kujala ja Mikkola tuovat esitykseen aimo latauksen hikistä poikaenergiaa."
- Markku Sandell, Uutispäivä Demari 6.10.2004
JOKAMIES
"Jos ensimmäinen puoliaika on esillepanoa, niin toisella Juha-Pekka Mikkolan näyttelemä Jeder Kaufmann vetää jalat kahvitauolta palanneen yleisön alta. Niin väkevä on miehen tulkinta kristityn vaelluksesta synnistä katumukseen ja takaisin."
- Tapio Äyräväinen, Aamuset, 11.8. 2004
"Juha-Pekka Mikkola ottaa kauppias Jeder Kaufmannin roolin hyvin haltuun. Mikkola kuvaa raastavasti kristityn vaelluksen synnistä katumukseen ja ahdistukseen sielunsa tilasta lahjomattoman kuoleman tullessa noutamaan."
- Otto Lappalainen, Salon Seudun Sanomat 5.8. 2004
"Mikkola gör en kraftfull och övertygande tolkning i titelrollen, en tolkning som ytterligare växer till sig när den inre uppgörelse ger roller fler dimensioner"
- Bror Rönnholm, Åbo Underrättelser 4.8. 2004
LEA
"Juha-Pekka Mikkola on Joasina oikea farisealaisuuden perikuva, rahanhimoinen teeskentelijä, jonka avioliittoaikeet perustuvat puhtaaseen hyödyn tavoitteluun ja jonka oman tekopyhyytensä takia on vaikea uskoa muistakaan muuta. Ja kun kerran Kivi on tällaisen irvikuvan kirjoittanut, niin Mikkola ottaa siitä kaiken irti. Hänen Joas-jäykkistään nauraa mielikseen."
- Irmeli Haapanen, Turun Sanomat 18.7.2003
STAND UP, JESUS!
"Juha-Pekka Mikkolan Jeesus-hahmo on unohtumaton."
- Otto Lappalainen, Salon Seudun Sanomat 10.10.2003
"Juha-Pekka Mikkola Jeesuksena on yhtä vakuuttava kuin aiemmissakin töissään. Hänessä riittää poweria koko ajan eikä turhia maneereita ainakaan vielä ole. Roolihahmosta tulee hieman mieleen Monty Pythonin Brianin elämän Jeesus-hahmo. Hieman hukassa oleva tyyppi ei tiedä, mitä tekisi suosiollaan. Eksistentialismia."
- Markku Sandell, Uutispäivä Demari 7.10.2003
YKSI YÖ RUOTSALAISTA KESÄÄ
- "Turun Kaupunginteatterin Sopukassa nähdään viisi hillittömän vivahteikasta ja turkkalaista roolityötä. Himo ja intohimo kohtaavat. Antti Virmavirran keskushenkilö, Kirsi Tarvaisen Lotti ja Juha-Pekka Mikkolan Viktor löytävät näyttelijärooleihinsa kerrokset voimaperäisesti ja hurjasti."
- Jouko Grönholm, Teatteri-lehti 3/2004
"...taitavien näyttelijäsuoritusten takaa kuuluu Turkan oma nauru. Kirsti Tarvainen, Antti Virmavirta, Juha-Pekka Mikkola, Jari Halonen ja muut ovat ottaneet Turkan haasteen taitavasti vastaan."
- Liisa Talvitie, MeNaiset 1.4.2004
PIMEÄ METSÄ
"Mielenkiintoista seurattavaa ovat Kirsi Tarvaisen leipurinvaimo ja Juha-Pekka Mikkola Jaakkona. Molemmilla riittää näyttämötaitoja laulamisen ohella."
- Markku Sandell, Uutispäivä Demari 17.9.2003
KOLME ILOISTA ROSVOA
"...båda barnen Tommi och Kamomilla intar en så central plats i föreställningen. Den förre är ju också ett slags berättare. Till en del beror det på at Juha-Pekka Mikkola och Terhi Suorlahti gör alldeles utmärkta tolkningar och charmar publiken med sina barnroller..."
- Bror Rönnholm, Åbo Underrättelser 3.2.2002
MIES JA TULI
"...pääroolissa Juha-Pekka Mikkola tekee vakuuttavaa työtä. Hannula [roolihenkilö] on hengen jättiläinen, mutta Mikkola ei sorru ylinäyttelemiseen. Tuomiokirkon saarnatuolissa pidettyä oikeaa saarnaa ei aina liene seurattu samalla intensiteetillä kuin nyt Mikkolan sanoja."
- Erkki Kanerva, Turun Sanomat 8.10.2002
"...Mies ja tuli piirtää kuvan kiihkeästä ja energisestä miehestä, joka toteuttaa näkyään ja kutsumustaan itsepäisesti. Juha-Pekka Mikkolan roolisuoritus on harkiten rakennettu. Siinä näkyy nuoruuden höyrypäisyys ja vanhuus, joka ei ole antanut seesteisyydelle kokonaan periksi."
- Olli Seppälä, Kotimaa 11.10.2002
DUUNI
"Häkellyttävän yhteensopimattomista osista syntyy lopulta hurja ja kauneudessaan moniääninen monologi: unelmoivan ihmisen puolustuspuhe. -... Rossin fantastisesti kirjoittama Korhonen nostaa Juha-Pekka Mikkolan karisman esiin. Kevytliikkeisen suvereeni kuolema leikkiikin yleisöllä miten tahtoo: Kaikki on sallittua, kaikki käy. Ja todella: Kaikessa on kyse ihmisyydestä."
- Carina Berg, Teatteri-lehti 7/2002
"Mikkola täyttää yksikseen koko näyttämön osaavalla tarmokkuudella. Hän vaihtaa sutjakasti hahmosta toiseen ja tavoittaa yllättävän nopeasti kuvaamansa miehen olemuksen. Pikkutempuilla, lakinkäännöillä ja kielikuvilla hän luonnostelee esiin miehen maailman kulloisetkin kipupisteet. -... Duuni on virkistävän intensiivinen yllätys teatteritarjonnassa. Kaiken viihdehömpän keskellä se loistaa kirkkaana kuin syksyn tähti."
- Markku Sandell, Uutispäivä Demari 30.9.2002
"Juha-Pekka Mikkola Paavo Korhosena saa katsojat mukaansa. Näyttelijä tuntuu hengittävän yleisönsä kanssa. Pienillä keinoilla syntyy yhteys."
- Arto Tuominen, Tiedonantaja 11.10.2002
"Mikkola on pelottavissa määrin yhtä tuon lipevän hahmon kanssa, joka kertoilee naama peruslukemilla esimerkkejä "hoitamistaan" vaikeista tapauksista. Nykyaikana edes viikatemiehellä ei ole helppoa! Tästä on vain lyhyt matka stand up -tyyliin. Siinä vakava ja hauska ottavat koko ajan mitaa toisistaan."
- Otto Lappalainen, Salon Seudun Sanomat 25.10.2003
"Mikkola gör en festlig figur av denna dödens hantlangare, tar utmärkt väl vara på humorn och ironin liksom han resolut prickar in textens snabba växlingar. Men han vet också att skruva ned och nyansera när monologen söker sig ut på känsligare områden."
- Bror Rönholm, Åbo Underrättelser 25.9.2002
"Juha-Pekka Mikkola on täynnä kimaltelevaa testosteronia."
- Laura Norrman, Turun Sanomat 22.9.2002
| contact: juhapekkamikkola@gmail.com | Web design by Gekko Digital |