Aamuset 10.12.2005

Näyttelijä Juha-Pekka Mikkola

"Itä-Raision Robert De Niro"

Raisiosta kotoisin oleva Juha-Pekka Mikkola on yksi Turun kaupunginteatterin nuorimmista kiinnityksellä olevista näyttelijöistä. Mikkola on ehtinyt tehdä urallaan jo paljon monipuolisia töitä, mutta unelmat kasvavat matkan aikana, etappi kerrallaan.

Mikkolan näyttelijäura alkoi jo vuonna 1986, jolloin Raisioon perustettiin lapsi- ja nuorisoteatteri, jonka jälkeen hän oli muun muassa Raision teatterissa ja Turun ylioppilasteatterissa. Turun kaupunginteatterissa Mikkola on ollut vuodesta 2001. Samana vuonna hän valmistui Tampereen yliopiston näyttelijäntyönlinjalta.

- En ole oikeastaan rehellistä työtä tehnyt koskaan. Kun peruskoulussa kysyttiin suosikkiammattia, niin sanoin että lakimies, koska silloinen suosikkisarjakuvasankarini Daredevil oli siviilissä juristi. Ehkä tämä työ on lähimpänä sitä, kun pystyy leikkimään sekä supersankaria että lakimiestä tarpeen tullen, Mikkola kertoo. 

Monipuolisia töitä

Mikkolan roolien arvosteluissa näyttelijää kuvataan muun muassa monipuoliseksi, karismaattiseksi ja jopa energiageneraattoriksi. Tunnistaako hän kuvailusta itsensä?

- Totta kai, joka aamu kun herään, niin ajattelen, että olenpa kyllä semmoinen energiageneraattori, näyttelijä naurahtaa.

- Kun saa roolin, jossa tuntee pääsevänsä räväyttämään, niin silloin nauttii. Muiden tehtävä on arvioida, mutta tietenkin positiivisesta palautteesta olen tosi kiitollinen. Jos Reijo Mäki sanoo minua "Itä-Raision Robert De Niroksi", niin turha siinä on alkaa vastaan väittämään.

Mikkola paitsi näyttelee, hän myös tekee stand up- ja juontokeikkaa. Mies on toiminut myös sovittajana ja apuohjaajana. Teatterin lisäksi Mikkolaa on nähty myös televisiossa. Näyttelijäntyö on kuitenkin tulevaisuudessakin se pääammatti.

- Sovittamisen ja eritoten ohjaamisen kautta oppii näyttelijän työstäkin koko ajan vähä lisää, enkä missään nimessä poissulje niitä tulevaisuudessakaan. Mutta katson ennen kaikkea olevani esiintyjä.

- Viihdytyskeikat eroavat hyvin paljon teatterista esimerkiksi interaktiivisuudellaan. Kontakti yleisöltä on suorempaa, niin kuin myös kesäteattereissa esiintyessä. Olen onnellinen, että olen päässyt tekemään niin paljon eri juttuja.

Oppivuosien aikaa

Mikkolan kiinnitys Turun kaupunginteatterissa loppuu vuonna 2007. Sen jälkeen on aika lähteä uusien haasteiden pariin kohti pääkaupunkiseutua, eikä ajatus ulkomaillakaan työskentelystä joskus tulevaisuudessa ole täysin poissuljettua.

Vaikka mistään suureellisesta julkisuudesta Mikkola ei haaveilekaan, poikisi lisätunnettavuus enemmän työtarjouksia. Mikkola kertookin hymyillen haluavansa tulla "sopivassa määrin tunnetuksi".

- Kyllä haaveita pitää olla, askel kerrallaan toki. Toistaiseksi kaikki on mennyt paremmin kuin olisin tavallaan jossain vaiheessa osannut uneksia. Pidän itseäni tosi onnekkaana, että olen saanut tehdä mielenkiintoisia ja erityyppisiä juttuja. Aika moni unelma on toteutunut.

Haaveroolia kysyttäessä Mikkola vastaa haluavansa olla pääosissa klassikkonäytelmissä. Myös jotkut jo menneet, mutta hänen mielestään eivät niin täysin onnistuneet roolit hän haluaisi tehdä uudestaan. Aikaa unelmien toteuttamiseen kolmekymmentävuotiaalla nuorella miehellä on vielä edessään runsaasti.

- Jotenkin koen, että nämä ovat oppivuosien aikaa. Ehkä jossain vaiheessa on aika painaa jarrua ja raivata aikaa perheelle. En tiedä, jaksaisinko tehdä vain yhdenlaisia juttuja, pitää olla monta rautaa tulessa!

Rautavaara kesän haaste

Työhullulta mies kieltämättä tuntuukin. Tällä hetkellä häntä voi nähdä kaupunginteatterin Luulosairas -näytelmässä. Joulukuussa esitysvuorossa on kolme Let's Musical! -näytöstä ja tammikuussa ensi-iltansa saa Ruunajaiset, jossa roolina on "machomies potenssiin kuusi". Optimistien esitykset puolestaan kestävät huhtikuun loppupuolelle. Jossain välissä Mikkolan pitäisi käsikirjoittaa myös ensi kesän Turun Keskiaikaisia markkinoita.

Ensi kesänä Mikkolaa odottaa rooli Tapio Rautavaarana Hämeenlinnan kesäteatterissa, ja valmistautuminen tähän mielenkiintoiseen haasteeseen on jo alkanut.

- Pahin suma tältä syksyltä on ohi. Joka syksy ajattelen, että olipas rankka syksy, ensi vuonna en kyllä ota näin paljon hommia, mutta ei se ole koskaan mennyt niin. En osaa sanoa ei.

Lapsenmielen taika teatteria kohtaan on edelleen olemassa, vaikka ehkä se onkin muuttanut muotoaan.

- Ne hetket, kun tuntuu että esitys kulkee, näyttelijöillä on yhteys toisiinsa ja yleisöön ovat juuri sitä, mitä rahalla ei saa. Joskus tulee epäuskonhetkiä, mutta en ole missään vaiheessa katunut ammatinvalintaani. Kyllä siinä on jokin taika. Aina ei ehdi pysähtyä havainnoimaan, että mitä se taika taas olikaan, mutta kyllä se siellä on.

HENNA UURO